Kehonrakennus juontaa juurensa aina antiikin Kreikkaan, mutta nykymuotoinen kilpailu syntyi 1800-luvun lopulla.Kehonrakennusta tavoitellaan lähinnä kuntosaliharjoittelun kautta. Kehonrakentajan suosikkeja ovat levytangolla tehtävät harjoitteet ja lukuisat salilta löytyvät painolaitteet. Lihasmassaa on kuitenkin mahdollista kasvattaa myös salien ulkopuolella. Muita liikuntamuotoja kehonrakentajalle ovat mm. kehonpainoharjoitteet sekä erilaiset voimamiesliikkeet, kuten kivien nostaminen.Kehonrakennus sekoitetaan usein muuhun saliharjoitteluun, vaikkakin vakavasti kehonrakennusta harrastavan henkilön treenaus eroaa runsaasti perinteisimmistä kuntosaliharrastuksen muodoista. Kehonrakentaja keskittyy yksittäisten lihasten kasvattamiseen eikä kaipaa harjoittelultaan erityistä kehitystä suorituskykyynsä, kun taas kuntoaan parantavan tai voimaa lisäävän harjoittelijan on kannattavampaa keskittyä parantamaan tuloksiaan liikkuvuudessaan sekä nostamissaan painoissa.Kehonrakentajan elämä ei kuitenkaan pyöri pelkästään salitreenin ympärillä, sillä myös ruokavaliolla sekä levolla on tärkeät osat lihaskudoksen kasvussa. Näiden tasapainottaminen omaan aikatauluun tuo parhaimmat tulokset erityisesti aloitteleville kehonrakentajille. Ei ole epätavallista, että harrastuksen aloittavat lisäävät voimatasojaan ja lihasmassaansa viikosta toiseen hyvällä rutiinilla. Ajan myötä keho vaatii kuitenkin yhä erilaisempia ja monipuolisempia harjoitusmuotoja, jolloin myös kehitys hidastuu. Aloittelijavaiheen jälkeen monen innostus lajia kohtaan tyssää pikaisesti myös tulosten vähentyessä.Kehonrakentajat ovat toki voimakkaita ja lihaksikkaita miehiä sekä naisia, mutta bodybuilderin fysiikkaa ei nähdä erityisen haluttavana muiden lajien ammattilaisten keskuudessa. Esimerkiksi useiden kamppailulajien keskuudessa ylisuurten lihasten koetaan hidastavan liikaa iskunopeutta. Kaikkein taitavimmat kamppailulajien harrastajat ovatkin kautta aikojen olleet sopivassa suhteessa sekä nopeita ja lihaksikkaita.